Toisinaan pistää niin reippaalla kädellä kyrsimään tämä nykymaailman meno, että on vaan pakko päästä kakistamaan se jonnekin ulos. Ja tässä vaihessa elämää mennään sellaisessa pisteessä, että haluan kaiken olevan "läpinäkyvää", läväyttää tosiasiat tiskiin ja antaa ihmisten sitten aivan vapaasti tulkita ja tuomita. Koska joka tapauksessa ihmiset niin tekevät, niin tässä teille edes vähän materiaalia mitä jauhaa.

Jos avaisin hieman taustoja. Masennusta ja paniikkihäiriötä olen sairastanut suurin piirtein niin kauan kuin jaksan muistaa, vaikka apua hainkin vasta 2011. Diagnoosi oli vakava masennus ja paniikkihäiriö ja hoidoksi lätkäistiin lääkkeet, jotka eivät sopineet minulle sitten alkuunkaan, vaikka alkuun niin kuvittelin. 

Minut on kasvatettu hyvin. Alkoholi ei suuremmin ole maistunut koko ikäni aikana, huumeisiin ei kiinnosta kajota, tupakkaa en ole maistanut enkä maista. Nuorena pyörin paljon seurakunnalla. Yritän aina nähdä ja ymmärtää myös sen toisen puolen, vaikka oma vakaumus kuinka sotisi vastaan. Mun puolesta jokainen saa uskoa mihin uskoo, kunhan ei tallo siinä toisten varpaille. Mulle ei tarvitse tulla saarnaamaan siitä armahtaako Jumala, Allah tai pikkukulttisi ylipappi syntini. Minä tunnen syntini ihan itse, ja armahdan ne ihan itse tai olen armahtamatta. Mikään ei ole varmasti pahempi rangaistus, kuin kriittinen ja itseinhoon taipuvainen mieli, että siinä voitte ne Helvetin liekit kuvitella ihan itseksenne. En minäkään ole teitä tuuppaamassa jyrkänteeltä alas, kun muutenkin tekisi mieli hypätä. Minä annan sinun uskoa itsepintaisesti siihen, että napasi on se piste, jonka ympärillä galaksimme pyörii, saatan kyllä sanoa että jännä juttu kun moni muukin ajattelee niin, mutta annan pitää uskosi. Niin kauan, kuin napasi antaa galaksin pyöriä kaikille ihmisille tasavertaisena ja yhtä hyvänä paikkana elää.

Minua tympivät mm. seuraavanlaiset asiat: heteronormatiivisuus, sukupuolten välinen epätasa-arvo, mielenterveysongelmiin liittyvät stigmat, Suomen lainsäädäntö/politiikka... Lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että jos poikani haluaa pitää pitkät hiukset ja vaaleanpunaista rusettipantaa, niin herra on hyvä. Ja joku siitä kehtaa kiusata, niin kysyn että onko sun miehisyys kiinni hiusmallista ja vaatetyylistä, vai onko sulla munaa tarpeeksi pitää tuota pantaa ylpeänä yhden päivän? Oli kiusaaja sitten kolme- tai kolmekymmentävuotias. Ja jos poikaani haukutaan neidiksi, niin kysyn että mikähän siinä on pahaa? Onko naiseus jotenkin väistämättä huonompi asia? Ja se, kun minua kutsutaan jätkäksi. Jos stereotypioita lähdetään ronkkimaan, niin kyllä, mieluummin olen jätkä joka puolustaa läheistään ja sanoo suorat sanat kuin selkäänpuukottava akka. Ja jos lyhyet hiukset tekevät minusta jätkän ja pitkät pojastani neidin, niin miettikää nyt herran tähden miten paljon se teidän ajattelunne keskittyy märehtimään meidän ulkonäköä ja pöksyjen sisältöä sen sijaan, että miettisitte elämän tärkeitä asioita. Vähän sama kuin seksuaalisuus. Mitä se on sulta pois, jos joku mies kiihottuu toisesta miehestä? Onko sun pakko mennä sitä toimitusta heidän makuuhuoneeseensa kyttäämään? Ja usein on vielä niin että naiset kyllä voi vähän pussailla, sehän on vain cool, mutta miehet, hyi. Jos sulla on noin paljon aikaa miettiä toisten ihmisten elämää, niin keksi vaikka lääke syöpään. Tai ratkaisu nälänhätään. Tai katso vaikka peiliin ja kaiva nenää.

Ja seuraavan kerran kun leimaat jonkun hulluksi vain siksi, että hänellä on viiltoja käsivarsissaan niin mietippä hetki. Tiedätkö mitä hän on kokenut? Tiedätkö miltä tuntuu, kun ei tunne mitään, ja tunteakseen jotakin on satutettava itseään? Tai miltä se tuntuu, kun joku nappaa olkapäästä kadulla kiinni, kun olet ajatuksissasi astumassa auton alle ja ainoa mitä voit ajatella on, että hittoako tuonkin piti alkaa sankariksi tänään. Jos et tiedä, älä tuomitse. Ja jos tiedät, niin mikä perhanan oikeus sinulla on tuomita?! Psykiatrisella sairaanhoitajalla käyminen ei tee ketään hulluksi. Psykologilla käyminen ei tee ketään hulluksi. Diagnoosi skitsofreniasta, bipolaarisuudesta, paniikkihäiriöstä, dissosiaatiohäiriöstä tai vaikkapa vainoharhaisuushäiriöstä ei tee kenestäkään meistä hulluja. Mutta menneisyydessä asuvat, järkähtämättä sitä mieltä asioista olevat, että kaikki meistä poikkeavat yksilöt ovat hulluja, tekevät minut hulluksi. 

Oletko kuullut sanonnan "jos et ole kulkenut samaa polkua, älä tuomitse"? Onko meistä kukaan kulkenut samoja polkuja kuin ehkä hetkellisesti risteillen? Niinpä.

Seuraavalla kerralla voisin avautua vaikkapa siitä, miten sosiaalitoimi täällä päin toimii. Jos ei vatuta jokin muu.

 

Rakkain, vadelmantuoksuisin terveisin,

Janita